YLEISIMMÄT JALKAONGELMAT

KANTAKIVUT

Kantakipu on hyvin yleinen jalkakipu. Kantakipuja voi esiintyä jalkapohjassa, kantapään sisäsyrjällä, kantapään takaosassa akillesjänteen kiinnityskohdassa tai kantakyhmyssä. Kantakivut ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla.

Kantakipu on yleistä ammateissa, joissa joutuu seisomaan ja liikkumaan paljon kovilla alustoilla.  Lapsilla, erityisesti pojilla, kantapään rasitusvamma esiintyy liikunnan ja urheilun yhteydessä. Sisäisiä kivun aiheuttajia voivat olla kantaluun rakenteellinen ominaisuus, kantapäätä pehmustavan rasvapatjan rappeutuminen ja surkastuminen, jalkaterän toimintapoikkeama (rakenteellinen tai toiminnallinen), hermopinne, kantapään limapussin tulehdus tai nivelreuma. Kantakipuja aiheuttavia ulkoisia tekijöitä voivat olla liiallinen rasitus, nopea painon nousu, jalkaterveyttä heikentävät kengät sekä kovat työskentely-, kävely- ja juoksualustat.

Kantapäässä tuntuvan kivun yleisin syy on kantaluuhun kiinnittyvän jalkapohjan jännekalvon rappeuma ("plantaarifaskiitti"). Tätä kantapään etupuolella jalkaterän keskiviivassa tai sisäsyrjällä tuntuvaa kiputilaa arvioidaan jossakin elämänvaiheessa potevan jopa 10 prosenttia ihmisistä. Jännekalvon rappeuman syy ei aina ole selvä, mutta usein siihen liittyy tavallista suurempi jalkaterän rasitus tai voimakas ponnistus. Ylipaino, toistuva rasitus esimerkiksi pitkäkestoinen seisominen tai juokseminen samoin kuin jalkaterän asentovirheet voivat herkistää vaivalle. Kipu on usein pahimmillaan aamulla ylös noustua ja saattaa tehdä kävelyn hankalaksi. Jos kantapäästä otetaan röntgenkuva, siinä voi näkyä kalvojänteen kiinnityskohdassa "luupiikki", mutta tämä ei ole vaivan syy vaan seuraus, kun kipukohtaan vähitellen kertyy kalkkia, joka näyttää piikiltä. Noin puolella jännekalvovaivapotilaista ei tällaista piikkiä ole näkyvissä.

Muita kantapääkivun syitä ovat kantaluun alla olevan rasvapatjan kiputila, joka voi olla kantapäähän kohdistuneen tärähdyksen seurausta. Rasituksesta voivat kipeytyä niin ikään kantaluun alueella olevat limapussit ja akillesjänteen kantaluun kiinnityskohta aiheuttaen kivun kyseiseen paikkaan. Hyvin voimakas rasitus voi myös aiheuttaa kantaluun rasitusmurtuman. Kipu tuntuu tällöin kantaluuta sivuilta puristaessa. Nuorilla pojilla voidaan kivun syyksi todeta Severin tauti, jossa niin ikään kipu tuntuu akillesjänteen kiinnityskohdassa.

Kaikkien rasituksen aiheuttamien kantapääkipujen tärkein hoito on kivun synnyttäneen rasituksen lopettaminen. Pitkäaikaista seisomista tulee välttää, ja ylipainon vähentämisestä on apua. Kipuun voi käyttää lyhytaikaisesti tulehduskipulääkkeitä.

Kantapääkivun vuoksi on syytä hakeutua hoitoon 1–2 viikon sisällä, mikäli omatoimisista hoitokeinoista ole apua tai jos syy ei ole ilmeinen. Nopeammin on aihetta hakeutua, jos kantapäähän on kohdistunut äkillinen vamma ja se ei kestä astumista. Tavallisissa tapauksissa, joihin ei liity vammaa, vaivan todentamiseksi ei tarvita röntgen- tai laboratoriotutkimuksia.

Perinteisesti on ohjattu hoidoksi kantapään pehmustusta ja kenkään korkoa. Tämä voi helpottaa kipua, eli hoitaa oiretta. Tulehdustila tai äkillinen vamma tarvitsee rauhoitusta, silloin edellä mainittu ohje on hyvä.

Mikäli vaiva on vaivannut pidempään, kannattaa hakeutua jalkaterapeutin vastaanotolle, joka ohjaa jalkaa toimimaan oikein ja joustavasti. Jalkapohjan jännekalvon ja pohje- sekä säärilihasten tulee toimia joustavasti yhteistyössä, jalan säilyttäen sen vakauden.

Jalkineen on hyvä olla tarpeeksi iso kevytjalkine, ilman voimakasta kantakorotusta tai päkiäkeinua, sallien jalan toimia luonnollisesti.

Veeran vinkkejä toiminnallisesta harjoittelusta.